Maaliskuun Sarkasunnuntai: Pitäjänmakasiinien historiaa

Hauhon pitäjänmakasiini. Kuvaaja: Ilkka Teerijoki.

Maaliskuun Sarkasunnuntaina museon vieraaksi saapuu FT, dosentti Ilkka Teerijoki pitämään esitelmän ”Pitäjänmakasiini, nälkävuosien turva ja maaseudun ensimmäinen pankki”. Luento alkaa klo 13 Seminaaritila Riihessä, ja sinne on vapaa pääsy. Sarkasunnuntaisin myös museon näyttelyihin pääsee maksutta klo 10-17.

Ensimmäiset pitäjänmakasiinit Suomessa perustettiin Huittisiin ja Loimaalle 1720-luvulla, mutta varsinaisesti uudistus saatiin käyntiin 1700-luvun puolivälissä. 1800-luvun alussa Suomen alueella oli yli sata pitäjänmakasiinia, mutta niiden toiminta ei vastannut odotuksia: monet olivat käytännössä menettäneet merkityksensä. 1800-luvun kuluessa laitoksen toimivuuteen yhä uskoneet viranomaiset olivat aktiivisia, ja vuosisadan puolivälissä lähes joka pitäjässä oli makasiini – niitä oli noin 600. Monet makasiinit myös vaurastuivat niin, että niihin kertyneitä varoja riitti moniin uudistuksiin, kuten opettajan tai kätilön palkkaamiseen tai kunnan säästöpankin perustamiseen.

Rintamailla osa makasiineista lakkautettiin tarpeettomina jo 1800-luvun lopulla, mutta suurin osa niistä toimi toisen maailmansodan vuosiin saakka, jotkut aina 1960-luvulle. Yli 200 pitäjänmakasiinirakennusta on yhä pystyssä, yleensä keskeisellä paikalla kirkon vieressä, ja valtaosa niistä on muutettu kotiseutumuseokäyttöön.

Esitelmässä kerrotaan tämän yli kaksi vuosisataa toimineen, aikanaan maaseudun ihmisten elämään hyvin vahvasti vaikuttaneen, mutta nykyisin historian hämärään painuneen instituution vaiheet. Sen merkitys niin viljahuollon kuin paikallisen itsehallinnon kehityksen kannalta otetaan esiin, sekä valotetaan syitä sen hyvin erilaiseen menestykseen eri puolilla maata. Huomionarvoista on myös se, että vastaavaa instituutiota ei ilmeisesti ole ollut Suomen ja Ruotsin lisäksi missään muualla Euroopassa.

FT, dosentti Ilkka Teerijoki on Hämeenlinnassa asuva historiantutkija, joka julkaisi 1993 pitäjänmakasiineja käsittelevän väitöskirjan ”Nälkävuosien turva? Suomen pitäjänmakasiinit 1700-luvulla”, joka edelleen on ainoa aihetta käsittelevä laajempi esitys Suomessa ja Ruotsissa. Hän on myöhemmin kerännyt laajan, toistaiseksi julkaisemattoman aineiston makasiinien kehityksestä myös 1800- ja 1900-luvuilla.