Tietoa meistä

Suomen maatalousmuseo Sarka on maatalouden valtakunnallinen vastuumuseo, joka avattiin kesällä 2005. Toukokuussa 2021 Sarka valittiin vuoden museoksi.

Sarka välittää perinnettä ja tietoa, antaa elämyksiä ja avaa näköaloja tulevaisuuteen. Museossa on kolme pysyvää näyttelyä, vaihtuvia näyttelyitä, ulkoalue ja kahvila sekä museomyymälä. Pysyviin näyttelyihimme Maatalouden aika ja Ennen koneita voi tutustua myös Digimuseot.fi-palvelussa.

Suomen maatalousmuseota hallinnoi Suomen maatalousmuseosäätiö, ja museon toimintaa tukevat pääasiassa opetus- ja kulttuuriministeriö ja Loimaan kaupunki.

Loimaan kaupungin kotisivut: www.loimaa.fi

Museon historiaa

Ensimmäiset keskustelut maatalousmuseon tarpeesta Suomessa käytiin jo 1940-luvulla.

Vuonna 1973 aktiivinen Loimaa-Seura teki aloitteen Varsinais-Suomen maakuntaliitolle maatalouskonemuseon perustamiseksi alueelleen.

Opetusministeriö merkitsi valtakunnallisen maatalousmuseon saamisen tavoiteohjelmaansa vuonna 1985.

Suomen maatalouskonemuseosäätiö perustettiin 10.12.1992. Perustajina olivat Loimaa-Seura, Loimaan kunta sekä joukko yksityishenkilöitä.

Vuonna 1996 maa- ja metsätalousministeriön työryhmä esitti, että museo toteutetaan valtakunnallisena maatalousmuseona, jonka valtio rakentaa ja omistaa ja jota hallinnoi säätiö.

Vuonna 1998 työryhmä esitti määrärahaa valtion talousarvioon museon suunnittelua, rakennuttamista ja vuokrakustannuksia varten.

19.5.2003 Senaatti-kiinteistöt teki investointipäätöksen maatalousmuseon rakennuksesta.

15.2.2005 valmistui uusi museorakennus Loimaan kaupungin Puujalkalan kylään.

1.6.2005 Suomen maatalousmuseo Saran ovet avattiin yleisölle.

1.1.2010 Suomen maatalousmuseo Sarka siirtyi opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle ja sai valtakunnallisen erikoismuseon statuksen. Aikaisemmin Sarka toimi maa- ja metsätalousministeriön valtionavun turvin.

2021 Suomen maatalousmuseo Sarka valittiin Vuoden museoksi.

Museorakennus

Suomen maatalousmuseon päärakennus valmistui helmikuussa 2005. Rakennus on tiilirakenteinen sekä seinien että katonkin osalta. Puuta on käytetty museon sisäverhouksessa. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Sarlotta Narjus (Arkkitehtitoimisto SARC oy) ja sen omistaa Senaatti-kiinteistöt.

Rakennus on U-kirjaimen omainen. Sen pohjoissiivessä on näyttelytila, eteläsiivessä ravintola, toimistot sekä muut aputilat. Keskiosassa on seminaaritila Riihi sekä sisääntuloaula, josta on käynti eri siipiin. Rakennus rajaa keskelle suojaisan sisäpihan, joka toimii lämpimänä ja suojaisana oleskelutilana sekä maisemallisena keskipisteenä.

Museorakennuksen tontti on Loimaan kunnan Puujalkalan kylässä läheltä Turku–Tampere valtatietä (valtatie 9). Tontin koko on noin 5,3 hehtaaria.

Päärakennuksen lisäksi museolla on kaksi muuta näyttelyrakennusta, jotka on otettu käyttöön vuosina 2007 ja 2019.

Ulkoalue

Museon piha-alueelle on pystytetty kahdeksan eri-ikäistä hirsilatoa. Ladot on siirretty museolle eri puolilta Suomea ja niillä on kaikilla oma erityinen rakenteensa ja muotonsa. Latorivistöstä löytyy 200-vuotias maakattoinen latovanhus Vampulasta ja läpiajettava haapalato Tohmajärveltä. Lisäksi latoja on lahjoitettu mm. Lempäälästä ja Karvialta.

Hirsiladot alkavat olla maatalouden harvinaisimpia rakennuksia. Ladoista on tullut katoavaa kansanperinnettä, sillä niille on enää harvoin aktiivista käyttötarkoitusta.

Mellilän pappilan vanha riihi siirrettiin Suomen maatalousmuseon pihalle kesällä 2019. Riihtä on käytetty viljan kuivaamiseen ja puimiseen. Se on tyypiltään niin sanottu luuvariihi, jossa on rivissä kiuashuone, riihi, puimahuone eli luuva sekä olkilato. Riihi on ainakin 150 vuotta vanha. Kesällä 2019 riiheen tehtiin uusi katto ja muurattiin luonnonkivestä kiuas. Riihen on lahjoittanut Loimaa-Seura ry ja sen siirtämiseen on saatu tukea Manner-Suomen maaseutuohjelmasta sekä Leader-toimintaryhmä Jokivarsikumppaneilta. Työstä suurimman osan tekivät ahkerat talkoolaiset.

Kesäkaudeksi museon maille muuttaa karvaisia, kaakattavia ja kirmaavia kavereita museovieraita ilahduttamaan. Eläimellinen meno pihalla alkaa keväällä heti säiden salliessa ja syksyn tullen eläinystävät palaavat takaisin koteihinsa.

Lapset voivat kesäisin ajella museon pihassa polkutraktoreilla ja ratsastaa keppihevosilla esteradalla. Lasten pihalla on myös vanha traktori, jonka kyytiin saa kiivetä.