Kuukauden esine

3
huhti

4/2017 Farmall F-30

Vuosien kehitystyön ja useiden prototyyppien jälkeen yhdysvaltalainen International Harvester esitteli ensimmäisen kaikkeen viljelyyn sopivan monipuolisen traktorinsa vuonna 1924. Kun kävi ilmi, ettei tehdas pystynyt täyttämään tilauksia tarpeeksi nopeasti, International Harvester korjasi tilanteen luomalla Farmallista kokonaan oman brändinsä, siirsi tuotannon uuteen tehtaaseen ja alkoi kehittää uusia, tehokkaampia malleja. Jälkeenpäin ensimmäinen Farmall -malli ristittiin ns. Farmall Regular -traktoriksi.

Vuoden 1931 alussa International Harvester Company esitteli uuden F-30 traktorinsa, joka oli hieman paranneltu, tehokkaampi ja kooltaan suurempi versio Farmall Regular -traktorista. Seuraavana vuonna tuotiin markkinoille Regularin seuraaja, jonka tyyppi oli F-20. Vuonna 1937 Farmallien väri muuttui harmaasta punaiseen. Farmall F-30:tä valmistettiin vuoteen 1939 asti ja kokonaistuotanto nousi 29 526 kappaleeseen. Kaikkia Farmall F-sarjan traktoreita tehtiin vuosina 1924 – 1939 eri malleja yhteensä 148 960 kappaletta.

F-30 oli F-sarjan suurin ja tehokkain laite. 1930-luvun Amerikassa puhuttiin ”auransiipikategorioista”. F-30 kuului ”kolmen siiven” kategoriaan ollen tehoasteikon yläpäässä.

Kuukauden esineeksi valittu Farmall F-30 on saatu Suomen maatalousmuseolle Viikin maatalousmuseon kokoelmista ja se on esillä Saran konenäyttelyhallissa.

Jaa...Email this to someoneShare on FacebookTweet about this on Twitter
2
maalis

3/2017 kinnasneula

Kinnasneula on puusta, luusta, joskus metallistakin valmistettu leveä ja litteä neula, jolla voidaan tehdä hyvin tiivistä neulosta. Kinnasneulatekniikka on hyvin vanha, se on tunnettu Skandinaviassa jo pronssikaudella. Kinnasneulatekniikalla tehtyjä tekstiileitä on löydetty Suomesta rautakauden haudoista ja neuloja sekä haudoista että asuinpaikoilta. Katkeamattomana perinteenä neulakintaita on valmistettu näihin päiviin saakka ainakin Karjalassa sekä Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Tyypillisimmin kinnasneulalla on valmistettu villasta tiiviitä kintaita, mutta tekniikka soveltuu muidenkin vaatekappaleiden, kuten sukkien, hattujen tai jopa hevosten lointen valmistamiseen. Neulaamalla tehtyyn tekstiiliin tullut reikä ei lähde purkaantumaan ja se on huomattavasti kahdella puikolla neulottua kestävämpää.

Kuukauden esineeksi valitut kinnasneulat olivat esillä Sarka-museon ensimmäisessä perusnäyttelyssä kotitarvekäsitöistä kertovalla Loimi -osastolla. Lisää tietoa neulakintaista ja kinnasneuloista löytyy innokkaiden harrastajien kotisivuilta, esimerkiksi: http://www.neulakintaat.fi/

Jaa...Email this to someoneShare on FacebookTweet about this on Twitter
1
helmi

2/2017 Karjantarkkailukirja

Karjantarkkailutoiminta Suomessa alkoi virallisesti vuonna 1898 – vain muutama vuosi sen jälkeen, kun toiminta oli lähtenyt liikkeelle mallimaa Tanskassa. Karjantarkkailua varten perustetut yhdistykset palkkasivat palvelukseensa koulutettuja tarkastuskarjakoita. Karjakot kiersivät yhdistysten jäsenten talosta toiseen, suorittivat mittaukset lypsetyn maidon määrästä ja rasvaprosentista sekä neuvoivat ja ohjasivat karjanhoidossa tarpeen mukaan.

Tarkastustoiminta yleistyi vähitellen ja erityisesti yhdistyksiä perustettiin 1920-luvulta alkaen. Tarkastuskäyntien tulokset merkittiin ”Tarkastustuloksien kirjaan”, myöhemmin ”Karjantarkkailukirjaan”, joita välitti jäsenyhdistyksilleen Maatalousseurojen Keskusliitto. Kirjoista voi lukea maitomäärien lisäksi tietoa esimerkiksi lehmien astutuksista, poikimisista ja ruokinnasta.

Karjantarkkailukirjoja on joillakin tiloilla säilynyt pitkiä, vuosikymmenten sarjoja aina vuoteen 1968 saakka, jolloin karjantarkkailun tiedot alettiin kirjata atk-pohjaiseen järjestelmään.

Sarka-museon kokoelmiin on vuosien saatossa kertynyt useita eri mittaisia sarjoja karjantarkkailukirjoja. Tarkkailukirjasarjoja, etenkin mahdollisimman pitkiä ja ehjiä kokonaisuuksia, otetaan harkiten kokoelmiin edelleen. Tällä kertaa kuukauden esineeksi on valittu Ypäjän kylän Kuuselan tilan Tarkastustuloksien kirja vuosilta 1919–1920, joka lahjoitettiin museolle tammikuussa 2017.

Jaa...Email this to someoneShare on FacebookTweet about this on Twitter
1
tammi

1/2017 Milka 2 separaattori

Separaattorin eli laitteen kerman erottelemiseksi lypsymaidosta keksi saksalainen Wilhelm Lefeldt vuonna 1876. Ruotsalainen keksijänero Gustav De Laval kehitti Lefeldtin separaattoria edelleen ja patentoi oman versionsa vuonna 1878. Samaan aikaan tanskalainen L.C. Nielsen patentoi oman vastaavan versionsa. Nielsenin laite separoi erän maitoa kohtalaisen nopeasti ja tehokkaasti, mutta erän tultua separoiduksi separaattori piti tyhjentää ja ladata uudelleen. De Lavalin kehittämä laite pystyi separoimaan jatkuvalla syötöllä, sitä ei tarvinnut välillä tyhjentää. Vuonna 1889 De Lavalin yritys AB Separator osti alfalevyrakenteen patentin saksalaiselta Clemens von Bechtolsheimilta.  Alfalevyistä koottu separointikuula nosti separaattorin tehokkuutta ja tarkkuutta huomattavasti.

Kun Alfa-patentti raukesi vuonna 1908, Suomessa helsinkiläinen Kone- ja Siltarakennus Osakeyhtiö ryhtyi valmistamaan ja kehittämään separaattoreita. Vuonna 1913 Vakolan edeltäjä Maatalousseurojen Väliaikainen Konetarkastuslaitos koetteli Milka N:o 2 –separaattoria ja havaitsi sen ”toimivan vaikeissakin olosuhteissa tyydyttävästi”. Koneen rakennetta pidettiin hyvänä ja valmistusta huolellisena. Hyvät arvostelut saanut Milka olikin sisarkoneensa Lactan ohella Suomen suosituimpia separaattoreita vuosikymmenien ajan.

Kuukauden esineeksi valittu Kone- ja Siltarakennus Oy:n valmistama Milka 2 -separaattori on valmistettu 1920-luvulla. Se on kiinnitetty penkkiin käyttämisen helpottamiseksi. Separaattori on ollut käytössä Ulvilassa.

Jaa...Email this to someoneShare on FacebookTweet about this on Twitter
8
joulu

12/2016 Kirves

kirves-2224

Kivikirves tunnettiin työkaluna jo esihistoriallisella ajalla. Puun kaatoon ja käsittelyyn tarkoitettu kirves koostuu perusmalliltaan pitkään varteen kiinnitetystä painavasta terästä, jolla voidaan heilauttaa voimakas isku. Kirvestä on siksi historian kuluessa käytetty myös aseena. Intiaanien tomahawk ja viikinkiajan Euroopassa tunnettu tappara ovat esimerkkejä sotakirveistä.

Myös työkaluna käytetystä kirveestä löytyy monenlaisia malleja. Raskas halkaisukirves soveltuu hyvin suurten puupöllien halkaisemiseen, ja piilukirves oli ennen vanhaan käytössä rakennusten seinähirsiä veistettäessä. Pieni ja kevyt retkikirves otetaan mukaan eräretkelle nuotiopuiden pilkkomista varten.

Kuukauden esineeksi valikoitunut kirves on Kellokosken Tehdas Oy:n valmistama hakkuukirves numero 12, ns. Kemin mallia. Kemin malli oli aikoinaan ylivoimaisesti suosituin hakkuukirveen malli Suomessa, ja sitä käytettiin puun kaadossa ja halon hakkuussa. Kemin mallia valmistettiin Kellokosken lisäksi mm. Billnäsissä 1900-luvun alusta 1970-luvulle, jolloin se jäi pois tuotannosta.

Jaa...Email this to someoneShare on FacebookTweet about this on Twitter
3
marras

11/2016 Valmet 33 traktorin käyttö- ja huolto-ohje

valmet33-kaytto-ja-huolto

Gustav Wreden tultua Valmetin pääjohtajaksi vuonna 1954 käynnistettiin monivaiheinen suunnitteluprojekti, jonka lopputuloksena oli Valmet 309 -moottori. Kolmisylinterinen, nopeakäyntinen suorasuihkutusdieselmoottori oli ensimmäisiä laatuaan maailmassa. Sen ympärille suunniteltiin täysin ajantasaisella tekniikalla varustettu Valmet 33-traktori, joka oli suomalaisen traktorisuunnittelun voimannäyte. Valmet 33 oli hyvin kunnianhimoinen projekti – alkuun traktoreissa esiintyi monenlaisia ”lastentauteja” ja niitä jouduttiin korjaamaan takuun aikana. Perusratkaisut osoittautuivat kuitenkin onnistuneiksi ja suuri osa valmistetuista kolmekolmosista on edelleen toimintakunnossa.

Peltotöiden jäädessä talveksi tauolle on tärkeää huoltaa traktori valmiiksi metsätöitä ja seuraavan kevään haasteita varten. Traktorin mukana tullut käyttöohjekirja on monessa huoltotyössä korvaamattoman arvokas. Nykyäänkin Sarka-museolta kysellään vanhojen koneiden käyttöohjeiden perään, kun masinistit kunnostavat aarteitaan. Kuukauden esineeksi valittu Valmet 33:n käyttö- ja huolto-ohjekirja on ollut ahkerassa käytössä pitkään ja tullut museolle traktorin mukana Naantalista.

Valmet-moottorit -näyttely on esillä Saran vaihtuvien näyttelyiden tilassa 11.11.­2016–31.3.2017

Jaa...Email this to someoneShare on FacebookTweet about this on Twitter
3
loka

10/2016 Asutustoimiston leimasin

leimasin_800

Maatalouden historia on myös maatalouspolitiikan historiaa. Elintarvikkeiden tuotanto, elintarvikeomavaraisuus, maanjakotoimenpiteet sekä asutustoiminta ovat nousseet keskeisiksi erityisesti erilaisissa kriisitilanteissa.

Maanviljelyhallitus perustettiin vuonna 1892. Suomen itsenäistymisen jälkeen nimi muutettiin ensin Maataloushallitukseksi ja pian tämän jälkeen Asutushallitukseksi. Asutushallitus toimi kahdenkymmenen vuoden ajan vuosina 1917–1937 jonka jälkeen valtion asutustoimintaa johti ASO eli maatalousministeriön asutusasiainosasto. Sekä valtion, että piiritason hallinnossa tapahtui vuosien varrella monenlaisia muutoksia. Lopulta vuonna 1997 maaseutuelinkeinopiirit lakkautettiin ja liitettiin osaksi Työvoima- ja elinkeinokeskuksia.

Entisessä Turun maaseutuelinkeinopiirissä säilytettiin muistoja menneiden aikojen virkamiestyöskentelystä vielä vuosia viraston lakkauttamisen jälkeen. Tallessa oli niin toimistokalusteita työpöydistä arkistokaappeihin, kuin virkamiehen arjessaan käyttämää pienesineistöä, kuten leimasimia ja kirjallisuutta. Sarka-museo sai Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen maaseutupalveluilta merkittävän esinelahjoituksen alkusyksystä 2016 ja siitä esimerkkinä on kuukauden esineeksemme valittu Asutustoimiston leimasin, jota on käytetty 1960-luvulla.

Jaa...Email this to someoneShare on FacebookTweet about this on Twitter
2
syys

09/2016 Peko Toveri-perunannostokone

4520111459071708_Perunannostokone3
Ensimmäiset perunannostokoneet kehitettiin jo 1800-luvulla. Suomessa suuremmille perunanviljelytiloille perunannostokoneita alettiin hankkia 1900-luvun alussa. Ensimmäiset koetukset suomalaisvalmisteisille perunannostokoneille tehtiin vuonna 1921, jolloin markkinoille tarjottiin Pietarsaaren konepajan Harder- ja Kätevä -perunannostokoneita. Nämä olivat tyypiltään hevosvetoisia kaivupyöräkoneita, joka oli tuohon aikaan yleisin nostokonetyyppi.

Hieman myöhemmin kehitettiin niin sanottu heittopyöräkone, josta tuli selvästi yleisin Suomessa käytetty nostokone. Heittopyöräkoneessa edellä kulkeva terä aukaisee perunavaon ja pyörivät haarukat heittävät perunat kauas sivulle maan pinnalle, josta ne poimitaan. Ongelmana näissä koneissa oli suuri nostotappio, kun osa perunoista peittyi heittovaiheessa uudelleen mullalla. Tätä ongelmaa poistamaan kehitettiin heittopyöräkoneisiin lisälaitteeksi kokoojarumpuja, jotka kokosivat perunat nostokoneen viereen yhteen riviin. 1950-luvun lopulla ns. elevaattorikoneet syrjäyttivät heittopyöräkoneet varsinaisilla perunanviljelytiloilla, mutta kotipuutarhoissa heittopyöräkoneita käytetään perunannostossa tänäkin syksynä.

Kuukauden esineeksi valittu Pietarsaaren konepajan Toveri –perunannostokone on valmistettu 1950-luvulla. Kone on ollut alun perin hevosvetoinen ja siihen on jälkeenpäin asennettu puinen vetoaisa traktoria varten.

Jaa...Email this to someoneShare on FacebookTweet about this on Twitter
10
elo

08/2016 Nivelvarsta

nivelvarsta

Perinteisen maatalouden aikaan käsin leikattu vilja kuivattiin ja puitiin riihessä. Puintitavat ja riihetkin olivat erilaisia itä- ja länsiosassa maatamme. Lännessä sato puitiin kerralla kaksihuoneisessa luuvariihessä, kun taas idässä viljaa varastoitiin aumoihin ja puitiin vähissä erin pitkin talvea.

Sitomat ahdettiin riihen orsille ja riihi lämmitettiin viljan kuivattamiseksi. Puiminen suoritettiin ensin lyömällä kuivat sitomat riihen seinään. Tämän jälkeen sitomat levitettiin riihen lattialle ja loput jyvät irrotettiin erilaisilla varstoilla ja puintikepakoilla lyömällä.

Tyypillinen puimisen työkalu oli kaksiosainen, niin sanottu nivel- tai klupuvarsta. Varsta on valmistettu kokonaan puusta, siinä on pitkä varsi ja lyhyempi, painava alaosa, jotka ovat toisissaan kiinni nivelellä. Molemmissa osissa on kiinteät rautaiset lenkit, jotka on yhdistetty toisiinsa nahkaisella hihnalla.

Varstan käyttäminen matalassa riihessä vaatii taitoa ja kokemusta. Varstan pää täytyy saada pyörähtämään sopivan pienellä liikkeellä. Riihessä puinti oli kuumaa, raskasta ja pölyistä työtä ja varstoja käyttivät yleensä miehet.

Kuukauden esineeksi valittu nivelvarsta on lahjoitettu Saran kokoelmiin Alastarolta.

Jaa...Email this to someoneShare on FacebookTweet about this on Twitter
1
heinä

07/2016 Avain ja lukko

Avain ja lukko

Arvokasta omaisuutta, kuten viljaa, on kautta aikojen ollut tarve suojella varkailta. Mekaaninen ovivahti, lukko avaimineen, onkin hyvin vanha keksintö, joka tunnettiin jo muinaisessa Egyptissä. Egyptiläiset lukot olivat tosin puusta valmistettuja. Järeämmät metallilukot tulivat käyttöön antiikin Roomassa.

Maaseudulla oli tavallista, että vilja-aitan ovi lukittiin vahvalla lukolla. Riippulukon ja salvan ohella voitiin käyttää oveen asennettavaa puusta ja raudasta valmistettua lukkoa. Lukon raudasta taottu koneisto upotettiin puiseen koteloon, joka kiinnitettiin kiinnityskaarella oven sisäpuolelle. Oveen tehtiin avaimenreikä, josta oven sai lukittua raskaalla avaimella. Tämän mallisessa lukossa avaimenreiästä saattoi olla mahdollista tirkistellä sisään rakennukseen. Vilja-aitan ohella luonnollisesti myös muut tärkeät pihapiirin rakennukset voitiin suojata lukoin.

Tämä lukko avaimineen on peräisin Someron Pitkäjärveltä ja se on ollut mahdollisesti aitan lukkona. Lukko ja avain ovat nähtävillä Saran uudessa perusnäyttelyssä.

Jaa...Email this to someoneShare on FacebookTweet about this on Twitter