otsake

Etenkin hevosvetoisen maatalouden aikana työtä piti rytmittää eri tavoin kuin nykyään. Ihmisen lisäksi myös hevonen tarvitsi välillä lepoa ja ravintoa. Työhön syntyi terveitä katkoksia, joiden aikana sekä hevonen että työväki nauttivat joko ruokaa tai välipalaa.

Yleensä töissä oli useampi ihminen ja kokonaistaloudellisesti oli edullisempaa viedä ruokaa tai välipalaa pellolle, niitylle tai metsään. Syntyi ruokatauko ruohikolla. Tauon aikana levähdettiin, syötiin ja juotiin tai nautittiin päiväkahvit. Tauon jälkeen työ jatkui ja vain tärkeimmille aterioille – aamiaiselle, puoliselle ja päivälliselle – keräännyttiin talon pirttiin.

Eväiden syöminen ulkosalla oli yleensä yhteinen ja sosiaalinen tapahtuma, joiden aikana ihmiset hoitivat asioitaan ja suhteitaan: sen aikana riiattiin, juoruttiin ja tehtiin pientä kauppaa. Olo oli rento ja yhteisöllinen.

Aina tietenkään näin ei ollut. Esimerkiksi Humppilassa Venäjän kartanossa oli niin pitkät pellot, että kyntömiehille pantiin eväät mukaan reppuun ja ne syötiin saran päässä, kun hevonen lepäsi ja joi: isompaan joukkoon tai kartanolle ei ehtinyt.

Kuvat Suomen maatalousmuseo Saran ja Eurajoen Kotiseutuyhdistyksen kokoelmista, otsikkokuva Mustialan maatalousmuseosta.